Excuses, excuses..

Se oli tasan kaksi päivää sitten kun Nöttöstä nukuttaessa mietin (silloin on eniten aikaa miettiä) että on aika tekopyhää väittää, ettei muuttaisi itsessään mitään jos voisi. Vai oletko kenties sinä niitä ihmisiä jotka todella, aikuisten oikeesti cross your heart and hope to die et muuttaisi mitään, siis mitään itsestäsi jos voisit?

Minä muuttaisin ja paljon.

Olisin iloisempi, hymyilisin paljon ja olisin seurallisempi. Levittäisin ympärilleni lämpöä.

Olisin kärsivällisempi.

Olisin huolellisempi ja siistimpi.

Pienennyttäisin rintani.

Revityttäisin hampaani pois, laittaisin tilalle leukaluihin ruuvattavat hampaat kauniiseen valkoiseen riviin, eikä niitä tarvitsisi ikinä korjauttaa.

En purisi kynsiäni enkä kynsinauhojani.

En repisi jokaista lerpattavaa nahkaa, rupea ja näppyä jottei niistä tulisi niin kauhean näköisiä kuin ne nyt ovat.

Ennenkaikkea, olisin hoikempi.

Haluaisin että söisin vähemmän ja liikkuisin enemmän. Tämän asian tiimoilta kävin seuraavanlaisen vuoropuhelun itseni kanssa pääni sisällä juuri äsken:

- Ei oo kyllä nälkä mutta syömpä nyt kun Nöttönen nukkuu niin saa rauhassa syödä.

 

Syöt kuitenkin taas kun Nöttönen herää ja syö, huijaat vaan itseäsi. -

- Niin se kai on.. mutta syön nyt vähän ja sitten vähän.

 

Tuo on aivan normaali annos. -

- Ei pienemmällä lähde nälkä.

 

Mutta eihän sulla ollut nälkä? -

...syödessä...

- Hittoku tää elämäntilanne on tämmönen ettei voi edes lenkillä käydä että laihtuis..

Miksei voi? -

- No koska olen Nöttösen kanssa yksin viikot, ainoa mahis ois käydä lauantaina eikä se riitä.

 

Mikset voi käydä Nöttösen kanssa? -

- Ei vaunujen kans voi sillain juosta..

Voi juosta ja se itseasiassa kasvattaa vastusta jolloin treenaaminen on tehokkaampaa. -

- On se kuitenki niin hankalaa..

Sulla on monia kavereita jotka tekee just niin, mikä siitä sulle tekee niin ylitsepääsemättömän (lue: v%!+n) vaikeaa? -

Puhuin siis itse itseni pussiin mielessäni kahteen otteeseen joten kai mulla ei sitten auta kun ottaa itteeni niskasta kiinni ja ruveta hommiin. Maanantaina sitte.

 

Ja miksei jo tänään? -

...Grrrrr...

Alanyasta

Kuten aiemmin tulikin mainittua, asumme Nöttösen kanssa kahta maata, Suomea ja Turkkia. Turkissa kotipaikaksi on valikoitunut Alanya, joka saattaa tuntua typerältä valinnalta ainakin omaperäisyyttä hakevien reppu- yms maailmanmatkaajien mielestä, eikä valinta ollut itsellenikään itsestäänselvyys. Kun joulukuussa 2010 lopullisen muuttokuormani (eli raskausmahani ja kolmen matkalaukun) kanssa Helsinki-Vantaalle lyllerisin, oli määränpääni Konya. Konyaan en ehtinyt tuolloin tutustua lähemmin, vaan kun kadonneet matkalaukut (kaikki kolme) oli ilmoitettu rekisteriin, oli aika hypätä silloin vielä kihlattuni serkkupojan autoon ja aloittaa parin tunnin automatka halki, no, kirjaimellisesti ei minkään, ja yön ollessa pitkällä häämötti vuoren rinteessä valoja. Siellä se oli, uusi koti, Bozkır. Muistan automatkalla ajatelleeni usein "Muista tämä tunne, muista tämä tunne" kun auto mateli pitkin serpenttiiniteitä ja määränpääni ja tulevaisuus oli auki ja täynnä jännitystä.

Pidän siitä, että ympärilläni on uusia (ja useita) kulttuureja, itselleni vieraita, ja siksi lähdinkin avoimin mielin kohti tätä piskuista kylää. Asuimme siellä lähes päivälleen puoli vuotta kunnes en yksinkertaisesti enää jaksanut. Se oli mieheni joka asian huomasi ja ehdotti, josko muuttaisimme hieman henkisesti avoimempaan ympäristöön ja hän kulkisi sitten töissä täällä kylässä. Ei tarvinut ehdottaa kahta kertaa. Minulta riittäisi vähintäänkin yksi tarina jokaista Bozkırissa elettyä päivää kohtaan kuvaamaan miksi siellä ei voi (länsimaalainen nuorehko nainen) asua, mutta mieleenpainuvimpana jäi tämä viimeisin jonka seurauksena mieheni muuttoa ehdotti. Meillä oli tuolloin parin kuukauden ikäinen vauva joka valvotti minua yöt ja juoksutti päivät joten olin ottanut tavakseni nukkua silloin kun vauva nukkuu ja nauttia pienistä hetkistä yksin jos satuin heräämään ennen Nöttöstä. Eräänä aamuna näin kävikin, ja laitettuani miehelleni aamiaisen ja hyvästeltyäni tämän työmatkalleen keittelin kipposen kahvia itselleni ja ajattelin juokasta sen parvekkeella kevätauringossa kimaltavaa ohutta lumipeitettä ihaillen. Tuskin toista hörppyä ehdin ryystää kun alapuolellani alkoi vanhempien naisten huudot jyllätä. Minua osoiteltiin ja minulle huudeltiin niin vihamieliseen sävyyn, että olen varma jos asuntomme olisi ollut alempana kuin kolmannessa kerroksessa, olisivat nämä huivihirviöt käyneet kurkkuuni kiinni. Kauhuissani pakenin takaisin olohuoneeseen ja siinä hetken nyyhkytettyäni ja täristyäni soi puhelimeni. Mieheni soitti. Hänelle oli soitettu että vaimo on nyt haettava pois parvekkeelta ja asiasta tehdään vuokranantajalle valitus. Mieheni kysyi hieman kummissaan minulta olinko parvekkeella kenties alasti tai jotain (eihän hän tiedä ollaanko Suomessa alasti pihalla, ollaanhan sitä alasti saunassakin!). Ulkona oli siis vielä nipistävä aamupakkanen auringosta huolimatta ja olin collegehousuissani ja kaulaan asti suljetussa hupparissani varmasti aika harmiton ilmestys. Rouvien mielestä yritin kuulemma iskeä heidän miehiään jotka saattoivat juuri silloin katsella ikkunasta.

Kerrottakoon myös että miehelleni soitettiin myös silloin, kun viimeisillään raskaana ollessani kävelin yksin häntä vastaan kylän ainoaan ravintolaan jossa olimme sopineet syövämme kun hän pääsee töistä. Ei saa kuulemma rouvaa päästää yksin ulos. Kertaalleen kaupassa kävi niin että kun ojensin kassalla rahaa, se ei kassöörille kelvannut ja kun miehelleni selvisi että hänen olisi tullut rahat ojentaa niin ostokset jäivät siihen "tässä kaupassa emme sitten asioi enää ikinä" -ilmoituksen kera. Vuokranantajakin muisti muistuttaa asuntoa vuokratessaan, että "minunhan ei sitten TARVI teille tätä asuntoa vuokrata.." ja vaati saada tietää olemmeko naimisissa (emme olleet, mutta hänelle jäi asiasta eri käsitys) jotta eihän hänen talossaan vaan syntiä harrasteta (eli siis harrastettiin).

Korostan kuitenkin, etteivät suinkaan kaikki Bozkırilaiset ole samanlaisia. Esimerkiksi lapsemme neuvolatäti, joka sattui asumaan samassa talossa kuin me (joka ei sen kokoisessa kylässä ole kovin suuri epätodennäköisyys kuitenkaan) oli äärimmäisen sydämellinen nainen joka otti vastaan joskus kotonaankin kun ymmärsi tilanteemme. Myös mieheni kollegat ovat oikein mukavia mutta niin, he eivät olekaan alkuperäisiä Bozkırilaisia..

En ole koskaan joutunut tilanteeseen, että niinkin simppeli asia kuin kodista ulos astuminen sai minut tuntemaan suunnatonta ahdistusta, kyyneleet virtaamaan ja käteni tärisemään. Ensimmäisen viikon innostus perjantaimarkkinoita yms muuta uutta kohtaan vaihtui hetkessä pettymykseksi ja suruksi, masennukseksi ja ahdistukseksi. En oikein osainnut iloita vauvankaan tulosta, en muista että olisin tehnyt vastasyntyneeni kanssa lenkkejä ulkona raikkaassa vuoristoilmassa, kuten romanttisesti kuvittelin. En innostunutkaan tuoreista hedelmistä ja kasviksista joita torilta saisin ostaa edullisesti ja niistä pienelle perheelleni ruokaa valmistaa. Mikään ei oikein innostanut. Opin pelkäämään paikallisia ihmisiä, välttelin kontaktia.

En tiedä ovatko muut pienet vuoristokylät täällä samanlaisia, tuskin ainakaan kaikki. Mieheni kotikylässä minut otetaan hyvin vastaan. Vaikka yhteistä kieltä ei ole, yritetään eleillä ja hymyllä :)

Mutta miksi Alanya? Meillä piti tehdä nopea päätös. Vanhempani ja siskoni perhe olivat tulossa viikoksi parin viikon kuluttua, Bozkıriin en heitä halunnut. Se ei olisi ollut kenellekkään lomaa. Alanyan tunsin ennestään sillä olin ollut täällä töissä ja uusi hieno asuntokin löytyi kauempaa keskustasta, alueella asui mukava sekoitus niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin. Olemme riittävän kaukana turistimeiningistä sulautuen kuitenkin joukkoon. Tänne oli helppo tulla ja täällä on helppo olla. Nyt, reilun vuoden jälkeen, on mielessä muutto lännemmäksi jotta mieheni työmatka hieman lyhenisi ja saisimme enemmän aikaa perheenä. "Turisti"kohteeseen emme enää muuta, toiveissa olisi joku rauhallisempi yhteisö meren rannalta mutta siedettävän matkan päässä palveluista. Muuton ajankohtaa emme tiedä, voihan olla että muutammekin vasta kolmen vuoden kuluttua kun mieheni saa valita itse työskentelykaupunkinsa. Aika näyttää. Nyt on hyvä olla täällä.

Kuvat Bozkırista.

Arvonnat = ♥

Aivan ihanata! Olin voittanut katjainkerin arvonnassa Pentikin lyhdyn! Voitosta hullaantuneen aion osallistua jatkossa joka ikiseen arvontaan joka vastaan tulee (sillä minähän en koskaan voita mitään ;)

Vajaa viikko aikaa yrittää napata Punatukan muumimukit!

30.9.2012

 

Leena Lumi jakaa kirjoja ja elokuvia!
7.10.2012

 

Kosmetiikkaa hyvällä onnella Kotiliedestä!

1.10.2012

 

Kodinhenki Inspiraatiota arkeen -blogista arpoo JotainAivanIhanaa!

30.9.2012

 

 

Kristallin hohtoa -blogissa MIELETÖN setti luonnonkosmetiikkaa:

30.9.2012

 

Bikken pilttusta maalia:

7.10.2012

 

Villa Namu arpoo ihanat kirppislöydöt:

30.9.2012

 

Willa Vaahteramäki arpoo sisustusaiheisia palkintoja kaksin kappalein

1.10.2012

 

Valkoinen puutalokoti arpoo bambitarroja:

9.10.2012

 

Kuvat ovat arvonnan järjestäjien sivuilta.

Nokkelimmat hoksaa että ovat pirulaiset samassa järjestyksessä kuin Punatukan sivupalkissa ;) Mitäpä tuota kiertelemään, sieltä itse löysin ja Punatukalle kuuluu täten myös kiitos siitä, että löysin jälleen kerran monta ihanaa blogia seurattavaksi. Takamus pysyy siis penkissä jatkossakin ja siitä levenee uusiin sfääreihin!

 

 

 

 EDIT

Lisää pukkaa!

 

Elämää ja elämyksiä arpoo neljälle onnekkaalle jotain ihanaa

30.9.2012

 

Ninian maailmasta lasinalusia ja kynttilöitä

30.9.2012

 

Carola arpoo.. jotain :) Käykäähän ainakin ihailemassa HC-askartelijan materiaalivarastoja... Kateeks käy :)

30.9.2012

 

Autuaalta ololta ihana kirja

30.9.2012

 

Home in the storm arpoo jotain niiiiiin herkullista!

8.10.2012

 

Mintun helminauhalta pehmeä paketti

7.10.2012

 

Kosmetiikkatesti arvoo kynsilakkaa

28.9.2012

 

 

Sata ja yksi käsityötä pistää jakoon pussukoita, toivottavasti noi karkit saa mukaan ;)

7.10.2012

 

It´s all about the vintage arpoo monta pientä ihanaa

30.9.2012

 

Onnenmuruilta mieletön paketti

10.10.2012

 

HUH HUH

Onpa noita.

Lisäilin päiväyksiä että koska sulkeutuu, sori jos ei menny ihan kaikki nappiin, tätä tuli työstettyä NIIIIIN kauan että silmät on jo ristissä..

 

 

 EDIT

 

Olispa aina kesä arpoo purkkeja :)

 

30.9.2012

 

..silmämääräisesti lähes kaikki arvonnat päättyy 30.9, kyllä sitten blogimaailma jännittää :))

 

 

 

 

Päätöntä ja sisällötöntä touhua..

..totesin kilon muikkuja perattuani.

Meillä on ollut superduper kuuma viikko. Harmittaa kun Nöttönen ei voi olla ulkona lähellekkään niin paljon kuin haluaisi. Perjantaina käytiin kuitenkin torilla mistä oli tarkoitus ottaa vähän fiiliskuvaa mutta se nyt jotenkin jäi, sitä kun vaan osti nopeesti viikon vihannekset ja painui kotiin :) Sunnuntaina käytiin ihan baban kanssa ja kyllä kannatti! Löytyi nimittäin tällainen liike:

 



Anteeksi kuvien surkea laatu, en omista kuin vanhan pokkarin joka sekin on joutunut erään puolitoistavuotiaan runtelemaksi, mutta idea välittynee näistäkin. Katosta lattiaan kaikkea, ja siis tarkoitan kaikkea, mitä näpertäjä voi ikinä haluta! Laitoin baban kyselemään hieman hintoja, ja nuo satiininauhat ei maksa oikestaan mitään ja löytyipä sedältä siemenhelmiäkin (joita tulen pian tarvitsemaan siskon joululahjaprojektiin). Puoli kiloa helmiä irtoaa reilulla kuudella eurolla, suomalaisista alan nettikaupoista näkyy saavan noin sata grammaa vitosella, eli ei sekään mikään huono diili. Tänne palaan vielä :)

Lisäksi käytiin katselemassa kangaskauppojen hintoja. Parhaimmalta vaikuttanut oli harmikseni kiinni mutta eräässä toisessa oli puuvillakankaita jopa vajaalla 2 eurolla metri! Nyt kun täyttäisi äkkiä sen 30 että saisi vanhempien lahjaksi lupaaman ompelukoneen.. :) On tääkin nyt syy vanheta, heh.

1. Valkkaat nyt jumankekka ne 100 valokuvaa kehitettäväksi
2. Piirrä luonnokset kaikista mielessä pyörineistä ompeluideoista
3. Se valkosuklaa+limekakku on nyt tehtävä kun limet huononee ja suklaakin saattaa tehdä katoamistempun jääkaapista :)
3. Saata loppuun se maailman raivostuttavin sukkaprojekti
4. Aloita ticoticot
5. Päättele valmiit neuletyöt
6. Tee se toinen junasukka sille pariksi jonka teit jo viimeviikolla
7. a) Löydä kaupungista edes yksi lankakauppa ja etsi sieltä vähemmän raivostuttava sukkalanka kuin Tico Tico

    b) Hylkää ajatus Tico Tico sukista :)

 

Aika hyvin! Valokuva-asian koitin nakittaa ukolle mutta tuo meidän pirttihirmu oli saanut rikottua tästä minun läppäristä levyaseman, joten ei päästä valkkailemaan kuvia kehitettäväksi nyt sitten ollenkaan.. Harmi. Ja lankakauppaa (kunnollista) ei löytynyt joten ticotico it is..

 

Me asutaan Nöttösen kanssa siis kahta maata, Turkkia ja Suomea, aika 50/50. Suomessa ollessa olo tuntuu jotenkin aika ähkyltä jatkuvasti joten oli ihana palata takaisin tänne missä tulee laitettua itse kaikki ruoat (asutaan Suomessa siis vanhempieni luona missä se kokkaa kenellä on eniten aikaa) ja siksi ruokavalioon tulee sisälletettyä huomattavasti enemmän kasviksia. Keväällä otin tavaksi syödä pelkkää kasvisruokaa vähintään parina päivänä viikossa ja vireystaso oli korkealla koko ajan. Suomessa hyvä jos jaksaa sohvalta nousta.. Viime aikoina onkin tullut pohdittua josko jättäisin punaisen lihan kokonaan ruokavaliosta pois, kalasta en raaski luopua.. Pitäisi varmaan tutustua asiaan tarkemmin jotta varmistuisi siitä että lapsi saa kuitenkin kaikki tarvitsemansa kasvua varten.

 

Mutta sitten, mitäs täällä tällä viikolla puuhaillaan;

 

1. Pullaa, sokerin sijasta stevialla (olen aika 100% varma että epäonnistuu mutta pakko kokeilla kun sitä varten steviaa kuljetutin Suomesta)

2. Kesken-eräiset neuletyöt on saatava loppuun sillä Suomesta lähetetään ensi maanantaina paketti täynnä uusia projekteja :))

3. Neuleet pitäisi kuvata ja nakella Ravelryyn, ja jos vaikka tännekkin.

4. Siskonpojan synttärilahjaan pitäisi sommitella mallit, kyseessä siis aakkostaulut ristipistoin

5. Vaatekaapin siivous, tää on mulla ikuinen projekti..

6. Siskon joululahjaprojektin mallitilkku pitäisis saada pyöräytettyä

 

Mitähän (uusio)käyttöä keksis näille:

 

 

Täällä nämä munien kuluttajapakkaukset on hiukan isommat :) Ensin mietin josko säilyttäisi niitä siemenhelmiä mutta taitaa lapsitaluodessa olla parempi jos vaan kiltisti ostaa kannellisen vieherasian moisille. Ja entäpä ne kardemummaputket? Mitä niillä voi tehdä?

 

Tavoitteet viikolle 38

1. Löydä kamera
2. Tee kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa
3. Tee Tomaatti-sipulipiirakkaa
4. Leivo pullaa
5. Leivo leipää
6. (Perjantaina) tee viikonlopuksi valkosuklaa-limekakku
7. Neulo loppuun jämälanka-junasukat ja päättele ne sekä jo valmiit jämälankasukat
8. Etsi netistä ohje vauvan nutulle, aloita se
9. Valitse kehitykseen lähetettävät kuvat
10. Käy uimassa ainakin kerran

Viisi kymmenestä.. Aika huonosti. Tai no 5 ja puoli. Perjantain kakku muuttui pannukakuksi mutta koska sanassa pannukakku on sana kakku, pidätän oikeuden napata puoli pistettä siitä :)

Meillä muuttui viikonloppurytmi kun ukkokulta sai maanantait vapaaksi. Hän on siis töissä toisella paikkakunnalla ja kotona vain viikonloput, joten meille arki on sitä kun baba ei ole kotona ja viikonloput taasen sitä, kun baba on kotona. Viikonloput ovat siis tästä eteenpäin perjantai-illasta maanantaiaamuun, ja siksi viikon yhteenvedon teenkin vasta maanantaina.

Viikonloppu koostui tälläkertaa 100% neulonnasta. Vauvan nuttu valmistui itseasiassa todella hyvälle mallille, enää toinen hiha ja viimeistelyt tekemättä joten sen suhteen olen erittäin tyytyväinen. Tyytyväinen saa olla siihenkin että sain jatkettua siskolle lähetettäviä villasukkia, vihdoin ja viimein. Tämä projekti on erityisen tahmea koska.. noh, sanotaan nyt vaikka nätisti niin että se ensimmäinen sukka valmistui kyllä vuorokaudessa mutta se meni niin päin sitä yhtä tavaraa että innostus toisen aloittamiseen on ollut pyöreä 0. Ensinnäkin tein sukan liian paksuilla puikoilla ja siksi se on massiivinen. Sitä harmitellessani ja uhatessani purkaa koko p......rojektin sisko totesi että se on ihan hyvä koska hän on raskaana ja viime raskausaikana hänen jalkansa turposivat siihen malliin ettei edes hänen miehensä maiharit alas asti avattuna mahtuneet jalkaan. No, ok, en sitten pura. Toisen sukan saan tehtyä vasta pari kuukautta myöhemmin ja tottakai, siitä tulee sitten aivan eri kokoinen. Voi jumankauta että kirosin sen projektin alimpaan h.....evosaitaukseen eilen. Aion kuitenkin sen sukan vielä loppuun neuloa ja päätellä ja kääriä nättiin naruun ja ostaa oikein kauniin Anteeksi-kortin kylkeen. Perfektionistina en kuitenkaan jätä asiaa tähän vaan aion neuloa mukaan sukat, oikean kokoiset ja saman kokoiset, Tico ticosta, mutta niissä taas menee ikä ja terveys kun se lanka on niin kapoista. Jaa miksi sitten valitsin sen langan? No kun ei minulla muutakaan ole kun en käynyt lankakaupoilla ennen Suomesta lähtöä (asia onneksi korjataan kevättalvella..). Noh, tämän valituksen päälle iloittakoon valmiista junasukasta pienokaiselle, ja se onnistui oikein hienosti. Se saa kaverin tänä iltana :)

Hetki sitten nöttöstä nukuttaessani vilisi kyllä villejä ajatuksia päässä liittyen seuraaviin käsityöprojekteihin.. Ja itseasiassa ennemminkin mietin josko niistä olisi jopa myyntiin asti. Se ajatus nyt saa kuitenkin muhia kevättalveen, tämmöiset asiat pitää ottaa maltilla.. :)

Ulkona on auringossa 53 astetta mutta tehokas ilmastointi aiheuttaa sen että nöttösen on otettava Elsa-nuken vaunuista mummun ompelema täkki mammatin juonnin ajaksi :)

Mutta tavoitteita jälleen (nimimerkillä ILovePointlessLists)

1. Valkkaat nyt jumankekka ne 100 valokuvaa kehitettäväksi
2. Piirrä luonnokset kaikista mielessä pyörineistä ompeluideoista
3. Se valkosuklaa+limekakku on nyt tehtävä kun limet huononee ja suklaakin saattaa tehdä katoamistempun jääkaapista :)
3. Saata loppuun se maailman raivostuttavin sukkaprojekti
4. Aloita ticoticot
5. Päättele valmiit neuletyöt
6. Tee se toinen junasukka sille pariksi jonka teit jo viimeviikolla
7. a) Löydä kaupungista edes yksi lankakauppa ja etsi sieltä vähemmän raivostuttava sukkalanka kuin Tico Tico
    b) Hylkää ajatus Tico Tico sukista :)

Jätetään vähän lyhyemmäksi ja neulepainotteiseksi niin josko saisi tehtyä.. Nyt ajatukset paperille ennenkuin ne karkaavat!

Ps. Arvatkaa mikä ero on käsin tiskaamisella ja konetiskillä?

Vastaus:

Arvontaa!

Ei tosin omaa, vaan Mustikkamäen. On muuten mielettömän kaunis blogi :)

Oma päivitys saa odottaa vielä hetken, jotta saadaan arjen ohjelma suoritettua ja päivä kääntyy taasen iltaan..

Huh huh..

...miten paljon IHANIA blogeja netistä bongasin parissa tunnissa.

Tämä päivä on omistettu näiden blogien lukemiseen ja pyykkäykseen, joten virallinen päivittäminen jää viikonloppuun kun ukko tulee kotiin ja antaa minulle OmaaAikaa(tm).

Tähän kuitenkin pari vuotta vanha projektini joka on edelleen erittäin rakas. Kankaiksi leikkelin mummun vanhat verhot ja liinat (sori mummu) ja koristukseksi nappeja ja pikkupitsiä jotka taas sain toiselta mummulta (hah, en minä siis kaikkea varasta :)

Se on essu! Käännettävä essu.

Leivontapuoli.

Juu ei ole silitetty ja pitsit ja taskut ojennuksessa ja likainenkin on, mutta se onkin käyttöesine :)

Nappikauppoja

Kävimme nöttösen kanssa tänään maitokaupassa ja piru vie meni minulla kenkä rikki heti kassalinjan jälkeen! Onneksi meidän maitokauppa on yhtä kuin ostoskeskus joten uudet läppöset löytyi suht vaivattomasti. Harmittaa vaan rahan meno..

1. Löydä kamera
2. Tee kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa
3. Tee Tomaatti-sipulipiirakkaa
4. Leivo pullaa
5. Leivo leipää
6. (Perjantaina) tee viikonlopuksi valkosuklaa-limekakku
7. Neulo loppuun jämälanka-junasukat ja päättele ne sekä jo valmiit jämälankasukat
8. Etsi netistä ohje vauvan nutulle, aloita se
9. Valitse kehitykseen lähetettävät kuvat
10. Käy uimassa ainakin kerran

Maanantai ja tiistai lyhensivät listaa mukavasti. Vauvelin nuttu olikin yllättävän nopea neulottava ja edellisiin yrityksiin verrattuna tikkuilu on mukavaa kun on ohje mitä seurata. Eli siis käytännössä ei ole allekirjoittaneen vika jos pieleen menee :) Pieneltähän toi vaikuttaa mut eihän ne tuppaa kovin isoja olemaan ne rääpäleet syntyessään. Nutun saaja on siis siskoni toinen lapsi (saan minä sen nyt jo sanoa!) ja viime viikonloppuna selvisi että miehen veljen vaimokin odottaa toista (tosin mieheni sanoi pari viikkoa sitten että veli on vaihtanut auton isompaan ja lähettänyt lapsen päivähoitoon niin sanoin jo silloin että niille tulee siis toinen. Ei uskonut minua silloin mutta eipä tuossa tarvi raketti-insinööri olla että tajuaa mistä on kyse..). Eli nuttua pukkaa jatkossakin.

Etukappaleet (ilman nappilistoja) suoristuksessa ja takakappale tekeillä

Nappilistoista puheen ollen googlettelin netistä nappi- ja kangaskauppoja ja tarjonta on harmittavan suppea. Yhden mainitsemisen arvoisen löysin, Polinka. Muita vinkkejä otetaan vastaan.

Lättänä (näin paljon mulla on lajituntemusta, heh) iso kaali taipui kaalikääryleiksi ja lopun silppusin odottamaan kaalilaatikon tekoa. Meiramia ei kaapissa minulla ollut joten se jäi tällä kertaa uupumaan, mutta kuuluu ehdottomasti asiaan. Tämän kaalilajikkeen kanssa kannattaa nähtävästi ensi kerralla unohtaa lehtiruotojen ohentaminen ja leikata ne vaan pois kokonaan, ei niitä saanut niin ohuiksi ettei olisi olleet hieman puumaisia.

Sir, kaalinne on lättänä!

Leikkasin kannan poijes ja keittelin kaalta kunnes lehdet irtoilivat ja pehmenivät. Kylmän vesihuuhtelun jälkeen lehdet pääsivät liinalle kuivumaan ja lehtiruodon ohennukseen. Täytettä valmistelin siinä sivussa. Riisiä tuli n. 3dl (keitettynä) ja jauhelihaa 300g. Monet tykkää lihaisammasta mutta meille riitti tuo vallan hyvin. Pari munaa, desi kermaa, suolaa ja valkopippuria, yksi sipuli kuullotettuna. Kaikki sekaisin ja reilusti lehdykälle ja lehti rullalle. Tässä kaalessa oli tosi isot lehdet joten jumbokääryleitä tuli 10 kpl, pieniin kääryleisiin täyte riittää reiluun viiteentoista. Kääryleet ladotaan uuniastiaan ja pinnalle valutetaan siirappia ja heitellään voinokareita. Minulla ei ole sellaista "oikeaa" siirappia mitä suomessa saa enkä tiedä saako sitä edes täältä (Turkista), mutta käytin anopin tekemää rypälesiirappia (kuvassa kauniissa astiassa eli kokispullossa :) ja tuli ihan mielettömän hyvää! Laitoin noin viisi ruokalusikallista vaikkei kuvassa siltä näytäkkään, sillä siirappi valui lähes kokonaan astian pohjalle, mikä ei tietenkään haittaa. Usein ohjeet neuvoo laittamaan pari ruokalusikallista mutta itse tykkään makeammasta. Ja tuo rypälesiirappi ei edes maistunut niin makealle kuin se normaali.

Ennen uunitusta, jälkeen-kuvat jäi ottamatta kun oli nälkä :) Innokkaan apurin sormet ei meinaa pysyä loitolla..

Kääryleitä uunitetaan ensin noin puolisen tuntia 200 asteisessa uunissa, kunnes ovat saaneet väriä. Sitten lämpö lasketaan 150 asteeseen ja haudutellaan puolisentoista tuntia. Minulla on liian tehokas (kiertoilma)uuni joten tiputan lämpötiloja ohjeessa annetuista aina vähintään 30 astetta, joten omani olivat 160/120. Kääryleitä valellaan uunituksen lomassa kaalin keitinvedellä kuivumisen estämiseksi.

Tomaatti-sipulipiirakka (tai jätepiirakka kuten sitä meillä kutsutaan) valmistuu nopsasti ja siihen saa upotettua ne rähjäisimmät yksilöt sieltä vihanneslootan pohjalta. Mitään ehoimpia salaattivermeitä tähän ei todellakaan kannata tuhlata! Täytteeksi meni meillä tällä kertaa kolme tomaattia (pl. pehmenneet kohdat), 1 iso sipuli, 2 pientä suippopaprikaa ja hieman pehmennyt pieni munakoiso (itketettynä). Käytän kaikki vihannekset aina pannun kautta pehmeyden lisäämiseksi mutta tämä työvaihe ei ole millään muotoa pakollinen.

Piirakka saanut ylleen äidiltä perityn pullaliinan. "Peritty" ei tässä tapauksessa meinaa että äidistä olisi aika jättänyt, ihan vaan kävelin mamman kaapille ja otin kyseisen liinan sieltä mukaani. Ja vanhasta saunan verhosta tehdyn sipulipussin jota uhkasi Ruskon jäteasema.

Kaikki osaa varmasti piirakan tehdä munamaitoineen (laittakaa siihen paljon oreganoa!) joten en keskity nyt siihen, vaan jaan pikku salaisuuden koskien piirakan pohjaa. Mummoni tekee hands down maailman parhainta kinkkupiirakkaa mutta sitä ei meillä syödä johtuen siitä että mieheni ja tyttäreni ovat muslimeja. Kukaan ei kuitenkaan estä käyttämästä kyseistä pohjaa muissa piirakoissa, ja sen pohjan juju on siinä että osa jauhoista on korvattu perunahiutaleilla. Ne löytyy kaupassa sieltä mummon muusin vierestä. Perunahiutaleet vähentää pohjan pullamaisuutta, tuo rapsakkuutta ja ah niin hyvää makua!

(Maailman) Parhain piirakkapohja

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunahiutaleita

100g voita

suolaa

0,5dl kermaa, maitoa tai vettä

1 tl leivinjauhetta

(50g juustoraastetta, tuo sekin mukavaa makua)

Ja piirakkataikinahan pitää sitten muokata käsin, ei koneella. Pienenä vinkkinä sinulle, joka myös omistat ylitehokkaan uunin: laita piirakan päälle tuleva juustoraaste piirakkaan ennen munamaitoa, palamisen mahdollisuus pienenee huomattavasti.

Nyt nöttösen viereen unille!

Tavoitelista viikolle 37

Maanantai-aamu, aika viikon tavoitelistan!

1. Löydä kamera
2. Tee kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa
3. Tee Tomaatti-sipulipiirakkaa
4. Leivo pullaa
5. Leivo leipää
6. (Perjantaina) tee viikonlopuksi valkosuklaa-limekakku
7. Neulo loppuun jämälanka-junasukat ja päättele ne sekä jo valmiit jämälankasukat
8. Etsi netistä ohje vauvan nutulle, aloita se
9. Valitse kehitykseen lähetettävät kuvat
10. Käy uimassa ainakin kerran

Kamera löytyi jo aamusella sieltä missä sitä säilytetään, en vain aiemmin katsonut sieltä koska.. No, minä nyt vaan en koskaan laita tavaroita omille paikoilleen :) Lienee mies ollut asialla kun oli laturin johtokin niin nätisti keritty selkeälle rullalle viereen..